On taas semmonen viikonloppu takana että sen jälkeen tunteet on ailahdellu laidasta laitaan. Ei siis sillä että olisi mennyt jotenkin huonosti, pikemminkin päinvastoin, liian hyvin. Taisin leijailla jossain pilvilinnoissa kokoajan, olin kokoajan kuin toisessa maailmassa, kiitos Joonakselle.
En oikein tiedä.. Ehkä mulla onkin joku asennevamma tai jotain.. miten saman fiiliksen voi tunteakkaan niin monella tavalla! Melkein kun nappia painamalla voin kokea saman tunteen negatiivisena olona etten haluaisi olla täällä, ja sitten yhtäkkiä tunne onkin sellainen kun ei malta odottaa tulevaa. Yllättävän samanlaisia, mutta silti niin ääripäässä toisistaan.
Eilinen meni kuitenkin hyvin, töissä taas pitkästä aikaa ollessa, tuntui että noniin tässä se arki taas on. Eilen oli hyvä. Tänään vaihteen vuoksi koulua. Kämpille oli outo tulla, en tiedä miksi, ahisti. Ehkä siksi paettiin koirien kanssa:
Kemi on todellakin ihmekaupunki, kuten se itseään mainostaakin. Kahtena päivänä peräkkäin täällä on paistanut aurinko! VAU. Siitä ollaan koirien kanssa käyty nauttimassa jäällä ja koirapuistossa. Joo, uskaltauduttiin sinnekkin taas pitkästä aikaa, vaikka porttia lähestyessä epäröinkin hieman. No kannatti käydä vaikka tuntui että itku silmässä piti taas lähteä.. Itkusilmässä sen takia, että Rita-raukka joutui taas juoksemaan toisia karkuun kun ne niin innokkaasti lähtivät jahtaamaan. Mutta oli hienoa huomata että Rita on edistynyt, eikä pelkää toisia koiria yhtä paljoa. Vaikka jonkinverran kuitenkin.
Tässä hieman tunnelmia:
 |
| Silmät kiinni tuntemattomaan |
 |
| Pieni pystykorva? |
 |
| Hassunhauskaa! |
 |
| Kumpi näistä olikaan se harjakoira? |
 |
| Rita maltto olla hetken paikallaan! |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Kävin ostamassa Ritalle talvipuvun, näytti kelpaavan :) |
Ja tuttuun tapaan loppuun vielä biisi:
-Jatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti