Oon tänään miettiny sitä miten ihmisten asenne vaikuttaa niin paljon. Miten kuvitellaan, että meidän pitää olla tietynlaisia ja se miltä näytetään määrää sen miten meidän tulee käyttäytyä. Me ollaan niin kangistuttu kaavoihin että ihan ällöttää. Me oletetaan ihan liikaa ja sen takia joudutaan pettymään liian usein. Samalla me asetetaan itellemme säännöt miten meidän tulee olla. Ei uskalleta olla enää omia itsejämme. Ei uskalleta olla.
Meno täällä maanpäällä on mennyt vaan yhdeksi suorittamiseksi. Minä en kestä sitä, enkä usko että kovin moni muukaan. Silti me vaan suoritetaan. Meillä on kamalasti kaikkea tavotteita, mietitään tulevaa, mietitään mitä ollaan jo saavutettu. Meillä jokaisella on varmasti haavekuva, millaisena oman elämämme näemme sitten kun... niin, milloin tämä sitten kun tapahtuukaan? Sitten kun meillä on ammatti, vakituinen työpaikka, perhe, auto, omakotitalo ja koira? Entä sitten, sittenkö on kaikki saavutettu? Sittenkö se suorittaminen voidaan lopettaa ja elää hetkessä? Ei. Monellakaan se ei mene niin. Sitten se sumussa eläminen vasta alkaakin. Kai. Toivottavasti minulla, eikä myöskään sinulla ole tuo kohtalo. Toivottavasti me ollaan fiksumpia, eikä lähdetä tuohon mukaan. Miksi pitää aina vaan saavuttaa? miksei voi olla? miksei voi elää, hetkessä? Mitä sinä haluat tehdä? Tee se nyt. Ei huomenna, ei viikon päästä, ei sitten kun oot päässyt koulusta. Nyt. Ei sun tarvii odottaa tiettyä hetkeä, oikeanlaista. Se hetki voi olla nyt. Tämä voi olla sun viimeinen mahdollisuus siihen. Huomista ei välttämättä ole.
Elämän yksi tärkeimmistä asioista on elää hetkessä. Jokaisen tulisi pyrkiä siihen, opetella ainakin. Jos elämä on vain pelkkää suorittamista, uskon että silloin kaikki kauniit asiat jäävät huomaamatta, jos ei täysin niin suurelta osin ainakin. Kuinka moni osaa pysähtyä? kuinka moni huomaa miten pienenpienet lumihiutaleet muodostavat kauniin pinnan puun oksille? kuinka moni on edes ajatellut asiaa sen tarkemmin? Seuraavan kerran, minne sitten oletkin menossa, kiinnitä huomiosi johonkin, mihin et sitä ennen ole kiinnittänyt. Yllätyt varmasti, toivottavasti positiivisesti.
Sulla on itellä kaikki mahdollisuudet vaikuttaa sun elämään, sun ei tarvii mennä minkään joukon mukana, sun tarvii olla vain oma ittesi. Uskalla olla se.
Huh. Nyt sitten viikonlopun kuulumiset. Perjantaina Torniossa järjestettiin WinterClassic ja käytiin siellä tuutorkoulutuksen osalta kattomassa mikä meno. Pitihän se itelläkin käydä yksi mäki laskemassa kaiken lumen pöllytessä kivasti naamalle :D
Illalla lähin sitten muutamalle kaverille kuskiksi ja käytiin Torniossa umpparissa after ski-partyissa. Tuli itelläkin hieman teeman mukaisesti pukeuduttua ja en olis ikinä voinu kuvitella löytäväni itteeni baarin tanssilattialta juoksutakki päällä selvinpäin reivaamassa! mutta hauskaa oli :)
selvinpäin ;) enpä olis uskonu että alkoholiton drinkki voi olla nuin hyvää! |
Pilvin kanssa tyylikkäinä :) |
Eilen sitten vietettiin leffailtaa tässä minun luona muutaman kaverin kanssa. Ihana kun vihdoinkin on aikaa riittänyt kavereille, oon oppinu ottamaan aikaa myös niille, aina ei tarvii olla töissä vaikka niitä oliskin tarjolla.
Sitten loppuun vielä pitää hehkuttaa ja koputtaa puuta: Rita oli eilen melkein 5 tuntia yksin, eikä ollu pissin pissiä lattialla! Innolla ootan miten ensikerralla käy kun tytöt jää yksin, mutta edistystä on havaittavissa :) huh. Ehkä tämä elämä ei olekkaan ainaista pissirumbaa.
Tässä biisi joka tiivistää nuo mun aikasemmat ajatukset. Oppikaa elämään. Tässä. Nyt.
-Jatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti