ulkoasu

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä?

Se on nyt viiden viikon harjoittelu ohi. En ehkä vielä oo oikein tajunnut sitä. En nää nuita ihmisiä ehkä koskaan ikinä, ihmisiä, joista on tullut minulle jo arkipäivää. Tuntuu pelottavalta ajatellakkin, miten helppo on vain jatkaa eteenpäin, unohtaa heidät. Tai ei välttämättä unohtaa, pikemminkin lakata välittämästä. Tai en tiedä mikä olisi oikein sanottu.. Kuulostaa niin karulta sanoa noin, vaikka se olisikin totta. Mutta ikävä minun tulee, jotenkin haikeaa.. Mielelläni olisin jäänyt vielä..  Työporukka oli mitä mahtavin, parempaa tuskin löydän vähään aikaan.. Ilmapiiri oli niin leppoisa, rento ja huumoria täynnä. Kaikki oltiin samalla tasolla. Kiitän kyllä kovasti niin työntekijöitä kuin asiakkaitakin. Kaikesta palautteesta päätellen onnistuin harjottelussani hyvin, sain parilta asiakkaalta "läksiäislahjan", kuvia löytyy lopusta :) Yhden kirjeenkin sain, joka kovasti lämmitti sydäntä.

Aiemmin kerroin, että jouduin/pääsin Ladylinelle treenaamaan, kun "oma" kuntosali joutui konkurssiin. Nojoo.. Ladyline oli pettymys. Suoraansanottuna. Oon nyt käynyt kaksi kertaa siellä ja joo, kyllä siellä käy, mutta paljon parannettavaakin olisi. Ja ehkä liian hienon oloinen paikka minulle. Liian "hienoja" ihmisiä käy, en tunnu kuuluvani porukkaan. Ja se jos mikä on tärkeintä, että tuntee olonsa kotoisaksi, jotta viihtyy. Tuloksia kuntosalirehkintä on tuonut, huomaan sen itse, vaikken puntarilla ole käynytkään. Tunnen sen jo sisäisestä olemusestani. Olo on, yllätys yllätys, paljon parempi kun on käynyt salilla treenaamassa, tai kun ylipäätään jaksaa treenata. Olen huomannut myös muutoksia ulkoisesti kropassa. Olen kiinteytynyt ja ainakin käsivarsiin saanut ehkä jopa hieman lihaksia näkymään :D Harmi vain, ettei tullut otettua mitään ennen-jälkeen kuvia.. Täytynee etsiä jalusta ensikerran kun Kemissä käyn ja napata mukaan se jotta tällaiset kuvat olisivat jatkossa mahdollisia.

 Treenikaverit on olleet todella tärkeitä minulle tässä kuntointoilussa, joten kiitos myös heille, että tästä on tullut edes mitään :) Enää kolme salikertaa jälellä ja sitten se jää. Sitten treenaaminen on täysin kotitreenin ja lenkkien varassa, joten toivottavasti säät sallii kunnon juoksutreenien aloittamisen! Innolla jo odotan, että pääsen ulkoilmaan tuulettumaan aina päivän päätteksi, että pääsen koirien kanssa juoksemaan, laukkaamaan kaiken turhan pois.

Sitten herkkulakkoon.. Paljon ei olisi jäljellä, mutta välillä tuntuu että liian paljon. Tämän viikonlopun kun selviän niin sitten. Sitten saan syödä mitä haluan. Uskon kuitenkin, että lakko on vaikuttanut sen verran, ettei niin paljon tule herkuteltua kuin aikaisemmin. Välillä nyt on tuntunut, että tekisi mieli palkita itsensä jotain hyvää syömällä. On siinäkin tapa! Jospa tämäkin hieman karsiutuisi pois ja tulisi hieman terveellisempi tapa tilalle.. Aina kannattaa yrittää.

Tähän loppuun laitoin kuvia kun käytiin J:n kanssa juoksuttamassa tyttöjä Paltaniemen jäällä. Ihan lopussa kuvat saamistani "läksiäislahjoista".













Huomenna menen napikselle katsomaan Suvi Teräsniskaa, joten sen kunniaksi loppuun yksi Suvin biisi, kuunnelkaa sanat tarkkaan ja antakaa sen pistää miettimään. Elämä ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, ankeaa. Monesti unohtaa miten hyvin kaikki on. Liian usein takertuu elämänsä epäkohtiin, jotka ei todellisuudessa ole niin suuria. Ikinä mikään ei ole sellaisesti täydellistä, miten itse haluaisi. On todella hieno taito osata elää hetkessä, sillä silloin huomaa parhaiten hetken täydellisyyden. Silloin kykenee kunnolla nauttimaan, elämään täysillä.  Itsellä monesti kun huomaan hetken kauneuden tulee kyynel silmäkulmaan. Se on hieno hetki. Parhaimpia elämässä. Niinpä pyrin kokoajan, aina elämään niin hetkessä kun voin, ja aina kun huomaan olevani liian kyyninen muistutan itseäni hetken kauneudesta, siitä miten kovasti haluan pyrkiä ajattelemaan kaikesta jotain hyvää, positiivista. Miten kovasti yritän, se ei aina riitä. Joskus tuntuu että olen niin huono ihminen, Varsinkin kun vertaan itseäni muihin. Mutta se on suurin virhe. Ikinä ei saisi vertailla. Jokainen on sellainen kuin on. That`s it ja sillä siisti. Ollaan omia itsejämme ja nautitaan elämästä, nautitaan hetkestä. Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina?




-Jatta

2 kommenttia:

  1. Mukava tuo lahja ja kirje, minkä sait :-) !

    VastaaPoista
  2. Joo, ne kyllä pääsi yllättämään :)

    VastaaPoista