Yesterday was good, today..

On taas semmonen viikonloppu takana että sen jälkeen tunteet on ailahdellu laidasta laitaan. Ei siis sillä että olisi mennyt jotenkin huonosti, pikemminkin päinvastoin, liian hyvin. Taisin leijailla jossain pilvilinnoissa kokoajan, olin kokoajan kuin toisessa maailmassa, kiitos Joonakselle. 

En oikein tiedä.. Ehkä mulla onkin joku asennevamma tai jotain.. miten saman fiiliksen voi tunteakkaan niin monella tavalla! Melkein kun nappia painamalla voin kokea saman tunteen negatiivisena olona etten haluaisi olla täällä, ja sitten yhtäkkiä tunne onkin sellainen kun ei malta odottaa tulevaa. Yllättävän samanlaisia, mutta silti niin ääripäässä toisistaan. 

Eilinen meni kuitenkin hyvin, töissä taas pitkästä aikaa ollessa, tuntui että noniin tässä se arki taas on. Eilen oli hyvä. Tänään vaihteen vuoksi koulua. Kämpille oli outo tulla, en tiedä miksi, ahisti. Ehkä siksi paettiin koirien kanssa:

Kemi on todellakin ihmekaupunki, kuten se itseään mainostaakin. Kahtena päivänä peräkkäin täällä on paistanut aurinko! VAU. Siitä ollaan koirien kanssa käyty nauttimassa jäällä ja koirapuistossa. Joo, uskaltauduttiin sinnekkin taas pitkästä aikaa, vaikka porttia lähestyessä epäröinkin hieman. No kannatti käydä vaikka tuntui että itku silmässä piti taas lähteä.. Itkusilmässä sen takia, että Rita-raukka joutui taas juoksemaan toisia karkuun kun ne niin innokkaasti lähtivät jahtaamaan. Mutta oli hienoa huomata että Rita on edistynyt, eikä pelkää toisia koiria yhtä paljoa. Vaikka jonkinverran kuitenkin. 

Tässä hieman tunnelmia:

Silmät kiinni tuntemattomaan

Pieni pystykorva?

Hassunhauskaa!

Kumpi näistä olikaan se harjakoira?

Rita maltto olla hetken paikallaan!

Lisää kuvateksti

Kävin ostamassa Ritalle talvipuvun, näytti kelpaavan :)

Ja tuttuun tapaan loppuun vielä biisi:

-Jatta

Ei mun oo hyvä olla yksin.. no onneksi alkoi koulu!

Noniiin, terveiset Kemistä! huhhuh.. mistähän sitä alottaisin.. vaikka alusta: Eli ei muutto tänne sujunut ihan nappiin. Ei ainakaan ihan niin kun odotin. Vastassa oli siis remontoitu rivitalokaksio, mikäs siinä, kuulostaa hyvältä ja remontoitu sana tuo pieniä odotuksiakin siitä mitä vastassa on. Mutta ei ehitty sisälle asti kun jo tympäsi. Oven eteen minun autopaikalle, mihin muuttokuormani sisältävä pakettiauto oli tarkoitus sijoittaa olikin jätetty peräkärry. Vielä tänäkään päivänä se ei ole tuosta pihalta lähtenyt. Lisäksi oven edessä oli hirveä maalisotku. 

Noo päästiin sitten sisälle huoneistoon ja pitkän matkan jälkeen pääsin vessaan. No kappas, pönttö ei vedä! Onneksi iskä sai sen korjattua, oli jumissa joku juttu sieltä säiliöstä.. Lisäksi pönttö ja lavuaarit olivat likaiset. Muutenkin asunnosta ilmeni ettei kunnon loppusiivousta oltu tehty. Tavarat kuitenkin kannettiin sisään sen enempää mukisematta. Illalla ulkoilman viiletessä rupesi kylmyys kalvamaan minuakin. Etsin itselleni villasukat ja kääriydyin villatakkiin sohvannurkkaan juomaan lämmintä mehua. Kun sekään ei lämmittänyt tarpeeksi totesin ettei asunnossa ole lämmöt päällä! Soitin huoltomiehelle keskellä yötä asiasta, mutta ei hän sanoi vaan että " huomenna huomenna". Soitin sitten porukoilleni, jotka soittivat itse samaiselle miehelle. Olivat sen verran hienoa tekstiä ladelleet että kohta oli kaksi sähköpatteria asuntoa lämmittämässä! Ei siis mikään mukavin alotus täällä asumiselle. Kaiken lisäksi ensimmäinen yö on hirmu tärkeä miten se menee, kun olet yksin jossain kaukana tutusta ja turvallisesta. Ei ole ketään lähellä joka voisi tulla lohduttamaan. Muutenkin tuntui pahalta olla yksin täällä niin sitten tuo kaikki siihen päälle!

Seuraavana aamuna äiti soitti että oli soittanut vuokranantajalleni eilisestä ja tämä lupasi hyvittää vuokrassani tämän. En tiedä, silti tuntuu niin pahalta. Mietin tänään että vaihtaisinko asuntoa. Minulle on kuitenkin tällä hetkellä tärkeää että viihdyn todella kämpässäni.. Löysin muutaman varteen otettavan asunnon ja ajattelin huomenna käydä katsomassa millaisilla alueilla ne sijaitsee. Tämä asunto kun ei sijaitse millään unelmapaikallakaan..

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan: piiitkästä aikaa, hienon välivuoteni jälkeen tänään oli taaas ensimmäinen koulupäivä! Aloitin siis sosionomin opinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa :) Hyvältähän tuo vaikutti, innolla odotan että opiskelut lähtevät oikeasti käyntiin.. Huomenna ainakin leikitään vaan kokopäivä,  sopivan pehmeä lasku arkeen :D Ja ainiin, koiratkin yllättivät positiivesti minut kun tulin kämpille; ei ollut pissejä lattialla, ei mitään tuhottu, kaikki ihan paikoillaan! vautsi!

Pakko vielä linkata tähän loppuun tälläinen kirje, en tiedä mitä sanoa, sai kyyneleen poskelle. Kajaanin päivystyksen toiminta on niiin syvältä. Sinne ei ihan heti halua
. http://www.kotiseutuplus.fi/index.php/922-kirje-kaksn-paivystyspolin-torstai-illan-308-henkilokunnalle-seka-potilaille

Mutta ei muutakun hyvää yötä! Ikävä teitä siellä Kajaanissa ja missä nyt ikinä oottekin kaikki minulle tärkeät <3 

p.s täällä loimuaa revontulet!!

-Jatta