Yesterday was good, today..

On taas semmonen viikonloppu takana että sen jälkeen tunteet on ailahdellu laidasta laitaan. Ei siis sillä että olisi mennyt jotenkin huonosti, pikemminkin päinvastoin, liian hyvin. Taisin leijailla jossain pilvilinnoissa kokoajan, olin kokoajan kuin toisessa maailmassa, kiitos Joonakselle. 

En oikein tiedä.. Ehkä mulla onkin joku asennevamma tai jotain.. miten saman fiiliksen voi tunteakkaan niin monella tavalla! Melkein kun nappia painamalla voin kokea saman tunteen negatiivisena olona etten haluaisi olla täällä, ja sitten yhtäkkiä tunne onkin sellainen kun ei malta odottaa tulevaa. Yllättävän samanlaisia, mutta silti niin ääripäässä toisistaan. 

Eilinen meni kuitenkin hyvin, töissä taas pitkästä aikaa ollessa, tuntui että noniin tässä se arki taas on. Eilen oli hyvä. Tänään vaihteen vuoksi koulua. Kämpille oli outo tulla, en tiedä miksi, ahisti. Ehkä siksi paettiin koirien kanssa:

Kemi on todellakin ihmekaupunki, kuten se itseään mainostaakin. Kahtena päivänä peräkkäin täällä on paistanut aurinko! VAU. Siitä ollaan koirien kanssa käyty nauttimassa jäällä ja koirapuistossa. Joo, uskaltauduttiin sinnekkin taas pitkästä aikaa, vaikka porttia lähestyessä epäröinkin hieman. No kannatti käydä vaikka tuntui että itku silmässä piti taas lähteä.. Itkusilmässä sen takia, että Rita-raukka joutui taas juoksemaan toisia karkuun kun ne niin innokkaasti lähtivät jahtaamaan. Mutta oli hienoa huomata että Rita on edistynyt, eikä pelkää toisia koiria yhtä paljoa. Vaikka jonkinverran kuitenkin. 

Tässä hieman tunnelmia:

Silmät kiinni tuntemattomaan

Pieni pystykorva?

Hassunhauskaa!

Kumpi näistä olikaan se harjakoira?

Rita maltto olla hetken paikallaan!

Lisää kuvateksti

Kävin ostamassa Ritalle talvipuvun, näytti kelpaavan :)

Ja tuttuun tapaan loppuun vielä biisi:

-Jatta

Eirecogteilsin Rhum Negrita

Torstaina 5.4.2012 se päivä sitten koitti..

 

 Parin tunnin työpäivän jälkeen suuntasin kohti Kajaanin suurta lentokenttää josta matka jatkui Helsinkiin. Maisemat koneesta eivät olleet parhaimmillaan, Suomen sää sinä iltapäivänä oli nimittäin tyyliin; muualla Suomessa pilvistä, paitsi Helsingissä paistoi aurinko! No mikäpä siinä kun päivä oli siellä tarkoitus viettää :)  Matka sujui hyvin, ensimmäistä kertaa YKSIN lentokoneessa, jes! 

Perillä suunnitelmat muuttuivat siten etten hypännytkään bussiin, vaan odottelin hetken jotta Merja kumppaneineen tuli hakemaan minut kentältä. Hyvä näin, nimittäin jo ajatus siitä että yksin lähtisin seikkailemaan busseilla ja sun muilla kohti tuntematonta hieman hermostutti :D

Yöpaikkakin muuttui, nimittäin Merjalle oli tullut eilen myös toinen ystävä kyläilemään, joten pieni yksiö olisi ollut aika ahdas meille kolmelle. Niinpä päädyimmekin hänen poikakaverinsa luokse. Nälkäkin siinä matkustaessa pääsi tulemaan joten rupesimme kokkaamaan kunnon ateriaa; täytettyjä paprikoita ja herkkusienipekonirullia :) Kolme kokkia yhden miehen keittiössä, mikäs siinä!

Tältä se ateria sitten näytti! Hyvää oli.. Paprikan sisään laitoimme jauhelihaa, riisiä ja juustoa, sekä hieman tuorejuustoa, kun taas herkkusienistä puolet täytimme tuolla tuorejuustolla ja puolet aurajuustolla, NAM!

Illan olimmekin kaikki ihan ähkyssä, ei paljoo tarvinnu muuta enää syödä :D  

Käytiin tsekkaamassa Merjan kämppä, oli kyllä niin pieni etten itse voisi kuvitella asuvani sellaisessa..huhhuh, hyvä että keittiökomerossa sai uuninluukun auki.. no ei sitä kyllä saanutkaan :D 

Yö meni hyvin sohvalla nukkuessa ja kun ei Milli ollut kainalossa niin eiköhän Atron kissa tullut siihen nukkumaan! No kuitenkin.. aamutoimien jälkeen oli aika suunnata Merjan hienojen ohjeiden mukaisesti kohti Laajasaloa Jutan luokse. Seikkailin yksin busseilla ja metrolla määränpäähän ihan aikataulussa. Kaiken paras oli kun hukkasin ohjelappuseni viimeistä bussia odotellessani ja kun kysyin sitten kuskilta meneehän tämä oikeaan paikkaan, niin eihän se tiennyt onko kyseinen pysäkki matkalla.. no luotin siihen että on ja olihan se onneksi! Ehjin nahoin pääsin siis perille tunnin matkustamisen jälkeen. 

Kuulumisten vaihdon lomassa valmistimme siskoni kanssa kanasalaattia, josta tuli oikein hyvää. 

Reissuni yksi päätarkoituksista oli siis tavata Jaana Reiman, eirecogteils -kennelistä joka toi mukanaan Ritan, hurmaavan salukivauvan! Tehtiin sopimukset ja luovutus siinä Jutan luona.

Sieltä sitten koira laukkuun ja suunta kohti lentokenttää!

Kaikki meni hyvin, tyttö pääsi matkustamoon mukaan niinkuin oli tarkoituskin. Kauppoja kierrellessäni se oli paskat housussa. Kirjaimellisesti.  Eihän siinä muu auttanut kun suunnata naisten vessaan ja yrittää siivota enimmät pois.. Mukavasti loppumatka menikin sitten siinä hajussa leijuessa.. :D

Milli otti tulokkaan vastaan yllättävän hyvin! Paljon teki varmasti se, että ensitapaaminen tapahtui neutraalilla alustalla, lentokentällä.  

Tämmönen neiti sieltä sitten tuli! Ensimmäinen yö meni muuten hyvin, mutta stressi ilmeni loputtomalla ripuloinnilla :/ 

-Jatta