Happee vetämällä ihminen paranna.

Aika tapahtumarikas päivä takana. Aamulla kävin muutaman luokkatoverin kanssa pitämässä 5 luokalle kolme tuntia, aiheina sosiaalinen media, uni ja tapakasvatus. Eilen käytiin paasaamassa niille aamupalan ja ateriarytmin tärkeydestä, tupakasta, nuuskasta ja alkoholista ja pidettiin myös liikuntatunti. Toivon mukaan niille jäi jotain mieleen, muutakin kuin että tupakka sisältää kakkaa.

Oon ollu hölmö ja ilmottautunu tuutorkoulutukseen. Nyt ehkä kaduttaa. Tänään oli ensimmäinen koulutuspäivä ja mietin, riittääkö mun aika oikeesti tuohon? Saa nähdä.. vielä kahtena päivänä pitäis käydä kouluttautumassa. Onkohan musta siihen? en kyllä epäile oikeestaan etteikö olis, mutta rasitanko itteeni liikaa? ehkä mieluummin olisin sen ajan töissä, rahaa tienaamassa..koirillekin pitää olla aikaa.. hmmh..no katsoopi sitten ens vuonna.. en haluaisi nyt stressata turhia.

Mutta tapahtui tänään jotain tositosi ihanaa! Jonnarakas tuli iskärakkaan kanssa Kajaanista tänne minua moikkaamaan! Oli kyllä jotain niin mukavaa. Minun takia jaksoivat vaivautua ja ajaa tuon matkan. Ruokakassin kanssa oikein tulivat :) ja se kassi oli täynnä kaikkee ihanaa, semmosta mitä oon yrittäny ehkä hieman vältellä, oon yrittäny nimittäin opetella syömään aika terveellisesti! Oon oppinu syömään ruisleipää, ja pussissa oli ranskanleipää ja sämpylöitä, ah. Sitten oon vähentäny mehun juontia, kaupasta en oo pitkään aikaan ostanu ja nyt ne toi mulle tropicalia, parasta mehua ehkä ikinä. Sitten ne toi mulle kunnon juustoo, ei mitään halvinta mitä oon opiskelijabudjetilla ostanu, samaten leivän päälle makkaraa, kahta erilaista! aijai. valinnanvaikeus vielä tulee :D Ja suklaata. Oon oppinu syömään tummaa suklaata, sillä oon hirmuinen suklaahirmu, joten "oon pyrkiny vähentää".  No ei se mitään, daim-levy menee aina :) Ja taisi pussissa olla aito voi pakettikin, suklaavanukkaita ja.. ei varmaan muuta. On mulla kyllä nyt syömistä viikoksi kun edellisiäkin eväitä on, huhhuh, enpähän kuole nälkään, kiitos :)  (pikkupossuna viikon päästä huristelen loman viettoon).

Mutta tuli kyllä niin ikävä Kajaania taas. Viikon päästä. Mun pitää jaksaa vielä viikko täällä. Jaksaa tehdä kaksi tenttiä. Vähän vielä. Ei pidä stressata nyt, kun en oo tähänkään mennessä. Voi luoja. Se tunne sitten kun olen elänyt viikon. Sitten tämä palkitaan.

Sitten lenkille ja saunaan!

-Jatta

I become a hairdresser

Aika menee ihan tajuttoman nopeasti! Kohta on jo menny kuukausi ku aloitin koulunkäynnin Luksiassa hiusalalla. Oon oppinu vaikka mitä jo nyt, esimerkiksi kihartamaan oikeella tekniikalla francoise -kiharoita, rullaamaan permanenttirullia, värjäämään kulmat ja ripset, pesee hiukset, leikkaamaan yms:D Oon tosi motivoitunut opiskelemaan ja on ihanaa kun on niin paljon energiaa tehdä kaikkee koulujuttuja. Meidän luokalla on 22 opiskelijaa ja meille pidettiin pistokokeet kulmien ja ripsien värjäämisestä. 4-5 oppilaista testi meni hienosti, ja olin yksi heistä. Huhhuh, onneksi!:D Maksimi pistemäärä oli 21 ja minä sain yhtä pistettä vaille täydet, eli 20 pistettä. Kerrankin voin olla tyytyväinen itseeni!:D Tässä muutama kuva aiheesta:

- Jonna

Ei mun oo hyvä olla yksin.. no onneksi alkoi koulu!

Noniiin, terveiset Kemistä! huhhuh.. mistähän sitä alottaisin.. vaikka alusta: Eli ei muutto tänne sujunut ihan nappiin. Ei ainakaan ihan niin kun odotin. Vastassa oli siis remontoitu rivitalokaksio, mikäs siinä, kuulostaa hyvältä ja remontoitu sana tuo pieniä odotuksiakin siitä mitä vastassa on. Mutta ei ehitty sisälle asti kun jo tympäsi. Oven eteen minun autopaikalle, mihin muuttokuormani sisältävä pakettiauto oli tarkoitus sijoittaa olikin jätetty peräkärry. Vielä tänäkään päivänä se ei ole tuosta pihalta lähtenyt. Lisäksi oven edessä oli hirveä maalisotku. 

Noo päästiin sitten sisälle huoneistoon ja pitkän matkan jälkeen pääsin vessaan. No kappas, pönttö ei vedä! Onneksi iskä sai sen korjattua, oli jumissa joku juttu sieltä säiliöstä.. Lisäksi pönttö ja lavuaarit olivat likaiset. Muutenkin asunnosta ilmeni ettei kunnon loppusiivousta oltu tehty. Tavarat kuitenkin kannettiin sisään sen enempää mukisematta. Illalla ulkoilman viiletessä rupesi kylmyys kalvamaan minuakin. Etsin itselleni villasukat ja kääriydyin villatakkiin sohvannurkkaan juomaan lämmintä mehua. Kun sekään ei lämmittänyt tarpeeksi totesin ettei asunnossa ole lämmöt päällä! Soitin huoltomiehelle keskellä yötä asiasta, mutta ei hän sanoi vaan että " huomenna huomenna". Soitin sitten porukoilleni, jotka soittivat itse samaiselle miehelle. Olivat sen verran hienoa tekstiä ladelleet että kohta oli kaksi sähköpatteria asuntoa lämmittämässä! Ei siis mikään mukavin alotus täällä asumiselle. Kaiken lisäksi ensimmäinen yö on hirmu tärkeä miten se menee, kun olet yksin jossain kaukana tutusta ja turvallisesta. Ei ole ketään lähellä joka voisi tulla lohduttamaan. Muutenkin tuntui pahalta olla yksin täällä niin sitten tuo kaikki siihen päälle!

Seuraavana aamuna äiti soitti että oli soittanut vuokranantajalleni eilisestä ja tämä lupasi hyvittää vuokrassani tämän. En tiedä, silti tuntuu niin pahalta. Mietin tänään että vaihtaisinko asuntoa. Minulle on kuitenkin tällä hetkellä tärkeää että viihdyn todella kämpässäni.. Löysin muutaman varteen otettavan asunnon ja ajattelin huomenna käydä katsomassa millaisilla alueilla ne sijaitsee. Tämä asunto kun ei sijaitse millään unelmapaikallakaan..

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan: piiitkästä aikaa, hienon välivuoteni jälkeen tänään oli taaas ensimmäinen koulupäivä! Aloitin siis sosionomin opinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa :) Hyvältähän tuo vaikutti, innolla odotan että opiskelut lähtevät oikeasti käyntiin.. Huomenna ainakin leikitään vaan kokopäivä,  sopivan pehmeä lasku arkeen :D Ja ainiin, koiratkin yllättivät positiivesti minut kun tulin kämpille; ei ollut pissejä lattialla, ei mitään tuhottu, kaikki ihan paikoillaan! vautsi!

Pakko vielä linkata tähän loppuun tälläinen kirje, en tiedä mitä sanoa, sai kyyneleen poskelle. Kajaanin päivystyksen toiminta on niiin syvältä. Sinne ei ihan heti halua
. http://www.kotiseutuplus.fi/index.php/922-kirje-kaksn-paivystyspolin-torstai-illan-308-henkilokunnalle-seka-potilaille

Mutta ei muutakun hyvää yötä! Ikävä teitä siellä Kajaanissa ja missä nyt ikinä oottekin kaikki minulle tärkeät <3 

p.s täällä loimuaa revontulet!!

-Jatta